Kehäkettu ja keltanokka Tunturisuunnistuksessa

Julkaistu 7.8.2017

Siskospari Maija Ojanen ja Outi Hytönen valmiina nauttimaan tuntureista! Siskospari Maija Ojanen ja Outi Hytönen valmiina nauttimaan tuntureista!

Jo 18 vuotta suunnistuselämyksistä nauttinut hämäläistoimittaja ja ensimmäistä kertaa karttaa kädessä pidellyt keskiespanjalainen kääntäjä nauttivat elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Tunturisuunnistuksen haasteista Kiilopään maisemissa. Eivät tosin parina: Outi Hytönen osallistui siskonsa kanssa naisten parisarjaan ja Lucia Atienza kiersi kuntoradan suomalaisten tuttaviensa peesissä.

Kaksi päivää, eri vauhti, eri rata, erilaiset taidot ja varusteet, yhtä upeat muistot. Näin sujui Outin viikonloppu:

”Tärkein varuste Tunturisuunnistukseen on hyvä pari. (Sitä ei valitettavasti voi tilata Premiumsportista, mutta kaikki muut tarvittavat varusteet kyllä voi.) Paras pari on oma sisko, koska sellaisen käyttäytyminen on 26 vuoden kokemuksella helposti ennakoitavissa.

Minulla sisko on sitkeää tyyppiä. Ennakkojutussa pääsimme jopa voittajasuosikkien joukkoon, mutta ensimmäisen päivän 18,3 kilometrin reitti ei alkanut helposti. Yli 800 osallistujan yhteislähtö innosti monet, ja niiden joukossa meidätkin, liian reippaaseen alkuvauhtiin. Pieni puhaltelu ensimmäisessä isossa nousussa ei kuitenkaan ollut iso ongelma Maijan polveen verrattuna. Näkymätön veitsi pisti välillä läpi nivelen ja polvi meinasi pettää alta. Mutta kipuhan on vain tunnetila ja Maija ei keskeytä…

Tunturisuunnistuksen lähtö.
Tunturisuunnistuksen lähtö.

Kiilopään puhtaassa luonnossa oli juotavaa tarjolla tunturipuroissa, mutta pitkässä suorituksessa pelkkään puroveteen turvautuminen ei ole kovin varma keino. Juomareppu on hyvä väline, sillä sinne mahtuu tunturin nopeasti muuttuvien säiden varalta myös ohut takki, sormikkaat ja panta tai pipo. Maija teki reppuun urheilujuomaa, itse valitsin veden. Energiageelit kulkivat myös mukavasti repun taskussa, muuta evästä ei reilun kahden tunnin lenkille tarvittu.

Taisteluksi meni meidän ensimmäinen päivä, mutta läpi tultiin ja vielä kunniakkaasti kolmannella sijalla. Seuraavavana päivänä Maijan polvi huusi enemmän kylmäpussin kuin kilometrien perään ja jouduin starttaamaan yksin, mikä tietysti parisarjassa tarkoittaa hylättyä suoritusta. Mutta tunturissa juostessa mikään muu ei ole vakavaa kuin terveys ja lämpimänä pysyminen, joten yksinkin nautiskelin päivän radasta.

Vaikka yleensä suunnistan peukalokompassilla, valitsin Tunturisuunnistukseen levykompassin. Sen kuin väänsi suunnan, otti rinteestä kiintopisteen ja luukutteli menemään. Sunnuntain sateinen aamu kasteli maaston, joten maastolenkkareiden sijaan valitsin nastalliset suunnistuskengät ja laitoin hermokerroksen nilkkateippiä.

Kilpailuhengen pirulainen heräsi sisälläni ja päätin juosta päivän nopeimman ajan. Suututin itseni tekemällä pari tyhmää reitinvalintaa. Maalissa en enää jaksanut olla kovin vihainen, sillä juoksin itseni autuaaseen kokovartaloväsymykseen ja tunturit tekivät sielun onnelliseksi.”

Lucia suunnisti kokeneen kuntosuunnistajan kanssa reilun kymmenen kilometrin pituisen radan. Hän käytti ensimmäistä kertaa emitiä ja kompassia, veti suunnistustrikoot jalkaan ja askelsi Espanjan poluilla kokemusta keränneillä Inov-8:n maastolenkkareilla. Ja hyvin sujui!

”Tunturisuunnistus on aloittelijalle maaginen kokemus. Tunturi näyttää odottavan juoksijoita ja näyttäytyy heille kisan aikana koko kauneudessaan ja voimassaan tavalla, jonka voi kokea vain juoksemalla kilpailussa, olkoon sarja ja kunto sitten mikä tahansa.

Vaivaiskoivikkoa ja upeita tunturimaisemia
Vaivaiskoivikkoa ja upeita tunturimaisemia

Alussa suunnistus tuntui vaativalta. Radasta riippuen se voi olla jopa vähän pelottavaa, mutta hetki hetkeltä nautin haasteesta enemmän ja enemmän. Yhtäkkiä huomasin vain juoksevani keskellä uskomatonta maisemaa, joka on niin toisesta maailmasta kuin mikään aiemmin kokemani, että energia siirtyi suoraan jalkoihin.

Ylös ja alas, kallioita, yhdessä kurussa oli luntakin, puita kaikissa vihreän sävyissä, aukeita maisemia, kylmää, kuumaa, juoksuvauhti vaihtelee ja kun olemme puolivälissä rataa, tunnen, että haaste on voitettavissa. Entä muut suunnistajat? Heitä tapaa rasteilla ja sitten he valitsevat saman polun tai lähtevät omalle reitinvalinnalleen. Tunnelma on loistava. Viimeiset kilometrit kuluvat nopeasti ja olen superonnellinen, että suoriuduin reitistä. Alan jo miettiä seuraavaa mahdollisuutta päästä mukaan…”

Lucia onnellisesti maalissa
Lucia onnellisesti maalissa

– Outi Hytönen ja Lucia Atienza

*****
Tutustu uusiin Inov-8:n malleihin: Trailtalon 250 miehille ja Trailtalon 250 naisille.

Suosituimmat tuotteet: